SUOMEN ASUNTO-OSAKKEENOMISTAJAT R.Y. (SAO)

Finlands Bostadsaktieägare r.f.

 

18.pdf

 

 

KOLUMNI

Lars Lundström

Puheenjohtaja
Suomen Asunto­-osakkeenomistajat ry (SAO)

KITA 3/ 2019

 

MONI MUISTAA viime kesän helteet. Meteorologit antoivat Suomessa harvinaisen varoituksen tukalasta helteestä, lämpötila yli 27 astetta ja vuorokauden keskilämpötila yli 20 astetta. Monessa asunnossa oli sitäkin tukalampaa. Tukala helle ei ehkä tule joka kesä, mutta kun se tulee ei mitään ole enää tehtävissä. Päätökset viilennysratkaisuista tulee tehdä viimeistään nyt, jos halutaan varmistua, että viime kesän kärsimys ei toistu. Vaihtoehtoja on kaksi, keskitetty koko talon viilennys tai asuntokohtainen viilennys. Keskitetty viilennysratkaisu vaatii huolellisen suunnittelun eikä ole aina edes mahdollista. Se on taloyhtiön yhteinen hanke, jonka hallitus valmistelee ja yhtiökokous päättää. Kustannukset jaetaan vastikeperusteisesti kaikkien osakkeenomistajien kesken.

Huoneistokohtaisen, lämpöpumppuun perustuva viilennysratkaisun, vetovastuu on osakkeenomistajalla. Hän valitsee laitteiston, tilaa asentajan ja maksaa laskun. Ilmalämpöpumppu tulkitaan huoneistoon kohdistuvaksi muutostyöksi. Se jää asuntoon asuntoa myytäessä ja siihen liittyvät vastuut siirtyvät seuraavalla omistajalle.

Osakkeenomistajan suorittamasta muutostyöstä on säädetty Asunto-osakeyhtiölain 5 luvussa. Osakkeenomistajalla on oikeus teettää muutostyö, asentaa ilmalämpöpumppu, ellei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa muille osakkeenomistajille tai rakennukselle. Asennustyö tulee suorittaa ammattitaistoisen asentaja toimesta. Asennuksen tulee myös olla sopusoinnussa kunnan julkisivumääräysten kanssa.

Jos muutostyö vaikuttaa toisen osakkaan huoneiston käyt- töön tai kiinteistöön on muutostyöstä ilmoitettava isännöitsijälle tai hallitukselle. Muutostyöilmoitus on käsiteltävä viivytyksettä ja mahdollinen kielteinen päätös tule perustella. Perustelujen tulee pohjata faktaan koskine laissa määriteltyjä asioita, kohtuutonta haittaa toiselle osakkeenomistajalle, haittaa kiinteistölle tai kunnan määräysten vastainen. Kielteisen päätöksen perusteluiksi ei riitä osakkeenomistajien enemmistön mielipide, ilman perusteluja, vaikka se mitattaisiin yhtiökokouksessa. Mahdollinen kielteinen päätös, ilman perusteluja, ei ole pätevä. Myös perusteltu kielteinen päätös voidaan riitauttaa, saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Hallituksen vastuu käsitellä mahdollinen muutostyöilmoitus viivytyksettä, kuten laki edellyttää, korostuu nyt hutikuussa, jos ilmalämpöpumppu halutaan käyttöön ennen tulevaa kesää. Asennusliikkeiden tilauskirjat täyttävät – ei kaikkia ilmalämpöpumppuja, saati keskitettyjä ratkaisuja, voida asentaa juhannuksena tai edes kesäkuussa. Viilennysratkaisujen aika on viimeistään nyt.

Toivotaan lämmintä kesää ja viileitä asuntoja.

 

 

 

Päätöksenteko hämärtynyt

 

Asunto-osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajat käyttävät päätösvaltaa yhtiökokouksessa. Kerros- ja rivitaloissa yhtiökokous on siis ylin päättävä elin. Tämä asia hämärtyy usein, kun hallitus häärää kaikenlaisten korjausremonttien, suunnittelijoiden ja firmojen kanssa. Vähintä olisi edes järjestää keskustelutilaisuuksia, joissa kuunneltaisiin osakkaita eli omistajia ja heidän näkemyksiään pääpäsmäreitten niitä väheksymättä.

Tänä päivänä elämme markkinataloudessa, mutta mielestäni on vaarallinen suuntaus, kun taloyhtiöissä alkaa vallita vauhtisokeus. Isännöinnin osalta tärkeimpiä teesejä on tietysti voiton maksimointi omistajien kustannuksella. Yhtiökokoukseen tuodaan valmis miljoonan remonttiesitys, joka on pakko toteuttaa. Muutoin talo sortuu.

Usein unohtuu, että taloyhtiön isännöitsijä on taloyhtiön palkkalistoilla oleva työntekijä, joka hoitaa tehtäviä hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Isännöitsijä ei siis johda taloyhtiötä, vaikka monessa tapauksessa näin on annettu käydä. Isännöitsijä ei ole myöskään taloyhtiön toimitusjohtaja.

Tämän päivän trendi on se, että kaikkeen otetaan kantaa netin kautta. Osakkaana sinun on tehtävä erilaiset ilmoitukset taloyhtiöpalvelun eli netin kautta. Entä jos sinulla ei edes ole tietokonetta? Tällä tavoin osa osakkaista jätetään päätäntävallan ja informaation ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti ikääntyvää väestöä, mutta eivät kaikki nuoremmatkaan halua olla tietotekniikan orjia.

Monessa taloyhtiössä törmää siihen, että kovaäänisimmät jyräävät heikot - oli sitten kyse turhista korjausremonteista tai autopaikoista. Taloyhtiöiden hallinnossa ja päätöksenteossa tulee valitettavasti väkisinkin mieleen vanhustenhoito. Oman edun tavoittelu ja häikäilemättömyys saavat vallan. Eettiset ohjeet ja moraali ovat kadonneet. Tärkeintä ei ole osakkaiden ja asukkaiden hyvinvointi ja viihtyvyys vaan röyhkeys ja voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä.

Helena Porkola

Suomen asunto-osakkeenomistajat ry

hallituksen varapuheenjohtaja

Kokkola

page1image19260416

KOLUMNI

Lars Lundström

Puheenjohtaja
Suomen Asunto­-osakkeenomistajat ry (SAO)

18 kita 1–2/ 2019

 

HITAS ARPAJAISET – ETUA ONNEKKAILLE

ONKO AIKA PURKAA KOKO JÄRJESTELMÄ?

HELSINGISSÄ KEHITETYN Hitas-järjestelmän tavoitteet oli­vat ylevät – halu tarjota mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumi­seen sääntelemällä hinnanmuodostusta ja laatutasoa. Tarve ja poliittinen tilaus syntyi, kun asuntojen kysyntä ylitti tarjonnan ja hinnat nousivat kohtuuttomiksi. Täytyihän sille yrittää tehdä jotakin. Huumassa unohtui kuitenkin kaksi perustotuutta. Asun­topula helpottuu vain rakentamalla lisää, ei sääntelyllä, ja kun hyvää jaetaan, se tulee tehdä oikeudenmukaisesti ja tasapuo­lisesti – eli miten?


Kriteerit täyttäviä hakijoita oli reilusti enemmän kuin
uusia Hitas asuntoja. Ei muuta kuin hakijat jonoon. Kymmenientuhansien arvoista etuutta kannatti jonottaa, vuorokausi­ tolkulla. No eihän siinä ollut järkeä? Siirryttiin arpomiseen. No onko siinä sitten enemmän järkeä? Onnekkaille arpavoitto ja lopuille tyhjä arpalippu. Kai sitä voi pitää yhdenvertaisena kohteluna, kun kaikilla on sama voittomahdollisuus – vai voiko? Tämä oli vasta alkua. Perhetilanteet muuttuivat, työpaikat ja asuinpaikat vaihtuivat. Syntyi tarve myydä Hitas asunto. Myynti tapahtui säänneltyyn hintaan reilusti alle mark­kinahinnan. Näinhän se oli tarkoitettukin – haluttiin kohtuu­hintaisia asuntoja. Vaan moni ei sitä ymmärtänyt, tai halun­nut ymmärtää. Syntyi halu tehdä osin pimeää kauppaa ja vir­kamiehille tarve estää se, tarve lisätä kontrollia ja sanktioita. Syntyi myös kasvava paine mahdollistaa kokonaisten talojen Hitas­ rajoitusten purku. Aluksi tarvittiin pitkiä perusteluja. Nyt 30 vuoden ikäiset kohteet saavat vapautuksen rajoituksista kevyin perustein, automaattisesti. Rajoitteista vapauttaminen tarjoaa uuden, alkuperäistä isomman, edun arpajaisissa pärjänneille.


Hitas järjestelmästä̈ on vuosikymmenien aikana kirjoitettu satoja uutisia ja artikkeleista. Ne käsittelevät lähes poikkeuk­setta ongelmia. Mitä̈ tehdään, kun ostaja on menestynyt elämässä eikä enää alkuunkaan täytä alkuperäisiä kriteerejä? Voiko omistaa useamman Hitas asunnon jne. Rajoitukset ja sääntely johtaa niiden kiertämiseen, ns. luoviin ratkaisuihin, jotka edellyttävät lisää valvontaa ja resursseja. Se ei kuiten­kaan tuo yhtään uutta asuntoa markkinoille – helpota asunto­ pulaa.


Eiköhän alkaisi olla aika purkaa koko Hitas järjestelmä. Miten? On kyse sopimuksesta, jota kunnan on vaikeaa yksi­ puolisesti muuttaa. Helpoin, joskin vähän hidas, tapa on pidättäytyä uusien kohteiden rakentamisesta ja sopimusten tekemisestä. Näin koko keinotekoinen järjestelmä hiipuu pois 30 vuodessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Helsingin Sanomat 13.1.2019

Mielipide

 

Taloyhtiöiden yhtiökokoukset sujuisivat paremmin, jos osattaisiin keskustella

Taloyhtiön kokouksiin kannattaa osallistua, vaikka tuntisi itsensä ujoksi tai epävarmaksi.

LAURI HELLSTEDT ihmetteli kirjoituksessaan (HS Mielipide 5.1.), miksi asunto-osakeyhtiön yhtiökokous ei kiinnosta omistajia eli osakkaita.

Minä en ihmettele ollenkaan. Vuosikymmenien ajan olen seurannut yhtiökokousten kehittymistä tai pikemminkin kehittymättömyyttä. Yhtiökokoukset ovat usein olleet huutokokouksia, joissa kukaan ei saa ehdotuksiaan ja esitetystä poikkeavia mielipiteitään kuuluviin.

Ongelma ei koske vain yhtiökokouksia, vaan meiltä Suomesta puuttuu vieläkin keskustelukulttuuri, jossa osattaisiin puhua. Yhtä tärkeää on myös osata kuunnella toisia.

YHTIÖKOKOUKSIA on tietysti monenlaisia. Joissakin kokouksissa on vähän väkeä mukana, mutta asiat saadaan hoidettua asianmukaisesti. Joissakin taloyhtiöissä lähdetään joukolla kaatamaan jonkun osakkaan mielipide tai ehdotus. Osassa kokouksia isännöitsijä toimii sekä puheenjohtajana että sihteerinä, ja voi vain arvata, miten asiat tulevat hoidettua.


Kun jokainen hallitsee yksinkertaisen kokoustekniikan, kokous voi sujua asiallisesti. Usein osakkaat kuitenkin ajattelevat, että on parempi pysyä poissa, niin ei tule riitaa. Suomessa ei ole totuttu siihen, että joku osakas voi esittää jotakin muuta, jopa hallituksen esityksen vastaisesti. Jos uskaltaa olla eri mieltä, ihminen leimataan hankalaksi.

TALOYHTIÖIDEN taloudenpito ei vaadi korkeampaa tiedettä. Taloyhtiöllä on tulot ja menot, ja mikäli osaa hoitaa oman taloutensa tasapainossa tulojen ja menojen kanssa, pystyy seuraamaan myös taloyhtiönsä tilinpäätöstä.

Jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus käydä tutustumassa laskuihin. Taloyhtiöissä ei ole kovin paljon salassa pidettävää tietoa, vaikka erinäisiin säännöksiin yritetäänkin vedota.

Taloyhtiöiden remontteja aletaan taas suunnitella. Jokaisen osakkaan tulisi tarkasti miettiä, onko jokin putkiremontin yhteyteen ympätty verkkoyhteys tai eteisen korjaaminen siihen kuuluva asia.

Jos suunnittelu­firmalle antaa vapaat kädet, sehän suunnittelee vaikka tähtitaivaan kylpyhuoneeseen.

Mikko Virkamäki (HS Mielipide 9.12.) varoitteli korjaushankkeiden riskeistä. Hän kirjoitti taloyhtiön päättävän asioista mutta osakkaiden maksavan kulut. Me osakkaat olemme se taloyhtiö. Virkamäellä on kenties hieman ruusuinen kuva isännöitsijöiden hyvästä hallintotavasta. Kyllä isännöintitoimistoja ohjaa ihan aikuisen oikeasti voiton maksimointi. Ei siinä kauheasti vuorovaikutuksellisuutta ajatella.

KUTEN Lauri Hellstedt kirjoitti, on omituista, että annamme yhtiökokoukselle valtuudet vinguttaa visaamme olematta itse läsnä päätöksenteossa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeätä osallistua yhtiökokouksiin. Vaikka olisi epävarma tai ujo, kannattaa kuitenkin lähteä mukaan. Ensi hämmästyksen jälkeen seuraavassa yhtiökokouksessa on jo helpompi seurata kokouksen kulkua ja jopa ottaa kantaa omiin asioihin.

Helena Porkola
hallituksen varapuheenjohtaja
Suomen asunto-osakkeenomistajat ry
Kokkola

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiinteistö ja Talotekniikka
KITA 4-5/2018

KOLUMNI

Lars Lundström

Puheenjohtaja
Suomen Asunto-osakkeenomistajat ry (SAO)

ELÄ JA ANNA MUIDENKIN ELÄÄ

 

ASUNTO ON koti. Oikeus elää normaalia kotielämää
on varsin vahvasti suojattu niin kauan kuin siitä ei
aiheudu kohtuutonta haittaa naapureille. Sallittua on lapsen itku, satunnaiset juhlat jne. Rajaa on vedetty
koiran haukkumisen määrässä, musiikin (mm. rummut ja piano) jatkuvassa soittamisessa jne. Entä sähkögrillillä grillaaminen parvekkeella? Suomen lyhyen kesän yksi nautinto on grillaaminen mukaan lukien sen tuoksu. Mieluiten kesämökillä veden äärellä, kauniissa säässä, hyvässä seurassa. Siis samat kriteerit kuin maksimaalisessa saunanautinnossa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Silloin käy myös kaupunkisauna ja sähkögrilli parvekkeella.

Grillaajalle grillin tuoksu on osa kokemusta. Kaupunkiasunnossa tuoksu/käry tuntuu myös naapurin sieraimissa – ainakin jossakin määrin. Onko siitä haittaa?

Haitta on subjektiivinen kokemus mutta ei grillaamisesta ole naapureille kohtuutonta haittaa. Grillauksen tuoksu
tai käry ei ole terveysriski. Grillauksen kesto on rajallinen
ja ennalta arvioitavissa tosin kuin esim. koiran haukunta. Grillauksesta tuleva haitta mahtuu hyvin kerrostaloasumisen normaalin asumisen sivuvaikutusten raameihin. Ei satunnainen grillaaminen aiheuta sellaista kohtuutonta haittaa naapureille, jonka nojalle se voitaisiin kieltää. Sama koskee monia normaali elämisen ääniä. Ei niistä kannata valittaa isännöitsijälle tai hallitukselle eikä Suomen Asunto- osakkeenomistajat ry:lle, viranomaisista puhumattakaan.

Kesän aikana tulleista yhteydenotoista päätellen
vaikuttaa siltä, että valittamiskynnys on madaltunut ja suora kommunikointi jäänyt taka-alalle. Naapurin kanssa voi puhua, jos tuntee tarvetta.

Siis eläkää ja antakaa muidenkin elää.

--------

 

 

SAO:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin tiistaina 15.5.2018 Maunula Talossa

Aiemmasta käytännöstä poiketen käsieleltiin vuosikokouksessa vain ns. sääntömääräiset asiat.

Myös jatkossa on tarkoitus pitää kaikille avoimet tapahtumat, joihin kutsutaan ulkopuolisia puhujia, eri aikaan ja eri paikassa kuin vain jäsenistölle tarkoitettu sääntömääräinen vuosikokous.

Tiistain kokouksessa vahvistettiin tilinpäätös ja talousarvio sekä vuoden 2018 jäesenmaksuksi  28 euroa. Hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus ja uuteen hallitukseen valittiin viisi jäsentä, 1+4.

Puheenjohtajan jatkaa Lars Lundström ja vanhan hallituksen jäsenistä Helena Porkola ja Paavo Houni. Uusiksi jäseniksi valittiin Kaarina Jantunen ja Seija Kastari-Johansson. Tilintarkastajana jatkaa Pauli Jokinen.

Pienimuotoinen lämminhenkinen kokous tarjosi mahdollisuuden käydä avointa keskustelua SAO:n nykytilasta ja tulvaisuudesta. SAO:lle on edelleen selkeä tarve – kasvava tarve. SAO:lla ei ole mahdollisuutta vasta kaikkiin odotuksiin – antaa veloituksetta yksilöllistä neuvontapalvelua osakkeenomistajien usein hyvinkin vaikeisiin riitatilanteisiin. SAO on ollut, ja tulee olemaan, aktiivinen vaikuttaja laadittaessa osakkeenomistajia koskevia säädöksiä, näkymään mediassa ja järjestämään yleisötapahtumia voimavarojen puitteissa.

SAO:lla on tarve vahvistaa voimavarojaan - sekä jäseniä, että aktiivisia toimijoita tarvitaan lisää. Vain näin SAO voi varmistaa roolinsa Asunto-osakkeenomistajien kollektiivisena edunvalvojana, tiedon levittäjänä ja yhteiskunnallisena keskustelijana.

Hallitus

 

SAO:n rooli edunvalvojana

 

SAO:lla on merkittävä tehtävä osakkeenomistajien kollektiivisena edunvalvojana – tuomassa esiin osakkeenomistajien näkemys mm uusia lakeja ja säädöksiä laadittaessa, korjausrakentamisen ylilyöntien hillitsijänä jne. Siksi toivomme, että nykyiset jäsenet pysyvät ja uusia liittyy. Se tuo lisää painoarvoa ja varmistaa, että SAO:lla on riittävät taloudelliset voimavarat.

 

Samalla on tarve asettaa jäsenistön odotukset realistiselle tasolla. SAO:lla ei ole voimavaroja tarjota yksilöllistä apua kaikkien yksittäisten jäsenten usein hyvinkin monimutkaisiin ongelmiin. Valikoiden, esimerkkitapusten muodossa, pyrimme niin tekemään mutta vain valikoiden. SAO:n koko toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Tule mukaan auttamaan, jos kokemuspohjasi ja elämäntilaneteesi sen sallii.

 

Lars Lundström

Puheenjohtaja

 

Taloyhtiöiden miljoonaremontit tulossa – mihin rahojasi käytetään

Asunto-osakeyhtiöiden yhtiökokoukset ovat meneillään, ja eri intressitahot antavat kilvan ohjeitaan. Tosiasiallisesti itse kohde eli osakkeenomistajat ovat kuitenkin usein unohdettu taho ja vain välttämätön paha.

Taloyhtiöt ovat hyvin erilaisia ruuhka-Suomessa ja harvaan asutuilla seuduilla. Tämä tulee esille mm. isännöintiasioissa (KP 25.3.2018). Valitettavasti pienillä paikkakunnilla vallitsee monopoli eli pienet isännöintiyritykset on syöty pois tai ostettu usein suurempiin yksiköihin. Suurilla yrityksillä tahtoo inhimillisyys ja yksilöllisyys unohtua. Voiton maksimointi on tärkeintä asunto-osakkeenomistajien eli ihmisten kustannuksella.

Isännöintisopimuksia allekirjoitettaessa olisi ehdottomasti luettava pienellä ”präntillä” kirjoitetut lisämaksut kuten vakuutustenkin yhteydessä. Vaikka tuote eli isännöinti on hankittu kalliilla hinnalla, ei tositilanteessa saakaan mitään ilman lisämaksuja. Varsinaisen kuukausipalkkion lisäksi jokaisesta erillisestä paperista ja työtehtävästä, jonka luulisi kuuluvan isännöinnin toimialaan, toimisto laskuttaa erikseen.

Viime vuosien aikana Suomessa on vouhkattu putkiremonteista. On virheellinen käsitys, että remonteissa pitäisi aina poistaa kaikki vanha ja asentaa vain uutta tilalle. On käsittämätöntä, että ikään kuin ylhäältä päin sanellaan, mitä kodeissamme tehdään. Asunto-osakkaiden tulee muistaa, että he eivät omista huoneistoja, vaan he omistavat huoneistoon kuuluvat osakkeet, jotka oikeuttavat asunnon hallintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joku muu saa päättää, mitä korjauksia ja missä laajuudessa korjauksia huoneistossa tehdään. Yhtiökokous päättää viime kädessä näistä asioista. Taloyhtiö vastaa luonnollisesti kunnosta pidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajalle. Yhtiö ei kuitenkaan päätä esim. kylpyhuoneen altaan koosta tai kaakeleista. Osakkeenomistajan on hoidettava osakehuoneistoansa huolellisesti, senhän sanoo jo arkijärkikin.

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että osakkeenomistajilla on oikeus tietää, mihin heidän omia rahojaan käytetään. Yhtiökokoukset muodostuvat usein epäasiallisiksi hälinäkokouksiksi, joissa kukaan ei tiedä, mistä tuli päätettyä. Tämän vuoksi suurista remonteista etukäteen tiedottaminen on kaiken A ja O. Yhtiökokouksessa kaikessa kiireessä annettu lyhyt informaatio ei riitä päätöksen perustaksi.

Osakkeenomistajien tulee olla kiinnostuneita omaisuutensa käytöstä. Kotiansa pitää myös itse hoitaa, eikä vain odottaa, että kellarin yhteisestä ehtymättömästä aarrearkusta löytyy rahaa tai joku muu vastaa sinun rahoistasi. Se joku muu ei välttämättä ole hyvä isäntä, vaikka olisikin hyvä renki. Asunto on meille useimmille suurin ja kallein omaisuutemme. Avaatko sinä rahapussisi tai annatko sinä pankkikorttisi taloyhtiön käyttöön tietämättä, mitä rahoillasi tehdään?

Helena Porkola

Kokkola

Suomen asunto-osakkeenomistajat ry

hallituksen jäsen

 


Nykyaikaiset rakenteita rikkomattomat linjasaneerausmenetelmät

tarve oikoa viimeaikaisia valeuutisia

 

Nykyaikaiset, osakas- ja asukasystävälliset, rakenteita rikkomattomat linjasaneerausmenetelmät rantautuivat Suomeen jo yli 10 vuotta sitten. Ensin sukitus ja sitten käyttövesiputkien pinnoitus.


Sekä menetelmien kestävyys, että turvallisuus on moneen kertaan tutkittu ja hyväksi havaittu. Ne tekevät ns. perinteisen putkiremontin tarpeettomaksi – korvaavat sen. Silti niiden yleistyminen on ollut hidasta. Miksi? Ns. alan vanhat konkarit haraavat vastaan. Ensin ihan inhimillisistä syistä – oli tietämättömyyttä ja tervettä epäilyä. Ei me näin olla koskaan tehty – ei ole kokemusta Suomessa – ei voi olla niin hyvä kuin väitetään. Vaan oli se – juuri niin hyvä kuin väitettiin, sanovat ne joilla on kokemusta – siis hyödyntäneet ko. menetelmiä.

Ns. tukijat näkivät mahdollisuuden ”tutkia” – saada rahoitusta ja työtä. Vaan kun ei ollut välineitä, mm riittävän herkkiä analysointimenetelmiä. ”Tutkimus” muuttui selvitykseksi ja yhteenveto muotoon ”täytyy tutkia lisää” – siis antakaa lisää rahaa. OK – rahoituksen hakeminen on tutkija arkea. Enää ei kuitenkaan tarvitse tutkia – käyttövesipitkien pinnoituksessa käytetty epoksi on elintarvikekelpoista.

EU:n ylin elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto, EFSA, antoi ns. puhtaat paperit tammikuussa 2015. Asia uutisoitiin myös Suomen valtamediassa tuoreeltaan. Luulisi sen olevan myös suomalasten ns. asiantuntijoiden tiedossa.

Seuraava hidaste oli, ja on edelleen, useimmat isot suunnittelutoimistot. Rakenteita rikkomaton linjasaneeraus ei juurikaan edellytä suunnittelua eikä tuo isoa liikevaihtoa. Tarvittavan suunnittelun voi parhaiten tehdä urakoitsija – ns. KVR urakkana – tai aisansa osaava suunnittelutoimisto. Valvonta on tilaajan vastuulla.

Suomessa on muutama edistyksellinen suunnittelutoimista, joka on ymmärtänyt, että liikevaihtoa ja tulosta voi tehdä myös tekemällä useamman pienen suunnitelman – siis perustuen nykyaikaisiin menetelmiin. Kannattaa hyödyntää niitä. Talon tärkein valinta on suunnittelutoimiston valinta. Se määrittelee pitkälti remontin laajuuden ja valittavan menetelmän.

Entä tilanne tänään?

Menetelmien turvallisuus on siis nyt tutkittu EU-tasolla – loppuun käsitelty. Siitä huolimatta eräät alan ns. asiantuntijat levittävät edelleen täysin virheellistä tietoa, jota valtamedia kritiikittömästi julkaisee. Se aiheuttaa osakkeenomistajissa huolta ja pelkoakin – täysin turhaan. Herää kysymys mistä on kysymys. Siis onko kyseessä ns. asiantuntijoiden tietämättömyys vai tarkoitushakuinen väärän tiedon levittäminen. Arvostettu media tuskin oma-aloitteisesti levittää valeuutista.

 

Ohessakirjoitus joka omalta osaltaan oikovat väärää tietoa. Näkyvyys vaan on paljon vaatimattomampi.

Olisi toivottavaa, että väärän tiedon oikaisisivat samat tahot, jotka sitä ovat levittäneet.

Lars Lundström

Puheenjohtaja


Valeuutisen sitkeä elämä

KITA 1-2/2018


Valeuutinen on populistinen termi jota en mielelläni käytä – mutta en keksi parempaakaan. Talojen käyttövesiputket on, ainakin 1900-luvulla, tehty pääsääntöisesti metallista joka on altis korroosiolle tai, kupariputkien osalta, pistesyöpymille. Niitä seurataan ja tutkitaan ja arvioidaan jäljellä olevaa käyttöikää. Joko pitää uusia vai vieläkö sitä kallista putkiremonttia, kaikkien mörköjen äitiä, voisi vähän lykätä.


Jo 1980-luvulla kehitettiin Sveitsissä menetelmä, jolla käyttövesiputkien vanheneminen voidaan pysäyttää ja kallis putkiremontti välttää. Putket hiekkapuhalletaan puhtaaksi ja pinnoitetaan elintarvikekelpoisella epoksialla. Epoksi eristää veden metallista ja pysäyttää vanhenemisprosessin, korroosion, pisteyöpymien kehittymisen ja messinkiliitosten ns. sinkkikadon. Menetelmää on käytetty Suomessakin jo yli kymmenen vuotta. Menetelmän käyttöön päätyneet taloyhtiöt ovat olleet tyytyväisiä. Työ on onnistunut, kulut ovat puolta pienemmät ja asukashaitta on lähes olematon.


No miksi menetelmän käyttö ei ole yleistynyt kulovalkean tavoin? Käyttö lähti valveutuneista taloyhtiöstä. Alan vakiintuneet toimijat, varsinkin suunnittelijat, olivat ymmällään. Eihän siinä ole mitään suunnittelemista – ”senku vaan pinnoitetaan putket”? No ei juuri olekaan. Siis kaventaa suunnittelijoiden leipää. Rakenteita rikkomaton linjasaneeraus ei myöskään edellyttänyt rakennuslupaa – ainakaan aluksi. Maankäyttö- ja rakennuslaista löytyi kuitenkin kohta, § 125 kolmas momentti, joka edellyttää rakennusluvan hakemista ”jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin.” No ei ole – oli jo moneen kertaan tukittu, että käytetty epoksi on elintarvikekelpoista. Mutta ainahan voi epäillä – vaatia tutkimaan lisää. Näin vaadittiin ensin Ruotsissa ja sitten Suomessa ja lopulta EU-tasolla, kunnes EU:n ylin elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA tammikuussa 2015 antoi puhtaat paperit. Asia uutisoitiin myös Suomen valtamediassa. Loppuun käsitelty?


Vaan ei. Määrävälein nousee esiin tukijoiden inhimillinen halu saada rahoitusta lisätutkimukselle. Ja nyt, joulukuussa 2017, myös eräät ns. alan asiantuntijat antavat taas täysin perusteettomia arvioita jotka uutisoidaan näyttävästi mm Helsingin Sanomissa. Lonkalta heitetyt arviot ovat täysin ristiriidassa EU-tasolla vuosien työn tuloksena julkaistun lausuman kanssa. Mistä siis on kyse? Asiantuntemattomuudesta vai tarkoitushakuisesta valeuutisesta? Toivon, että asiasta keskustellaan laajemmin ja saadaan myös Suomeen yhteneväinen kanta – tapettua valeuutinen lopullisesti.  Alan toimijat ovat sen osakkaille ja asukkaille velkaa.

Lars Lundström

Puheenjohtaja

 

Suomen Asunto-osakkeenomistajat ry (SAO)


 

 

Suomen Asunto-osakkeenomistajat ry (SAO):: Osoite :: Email: tsto@asunto-osakkaat.fi
Web DesignPowered by Quick.Cart